Pääkirjoitus: Muu maa mansikka
Artikkeli pdf-muodossa (Positio 1/2009)
Paikkatiedon ammattilaisten kannattaisi osallistua kansainvälisiin tehtäviin huomattavasti nykyistä aktiivisemmin, kehottaa EuroGeographicsin toimistossa työskentelevä Antti Jakobsson, jonka tapasin Pariisissa viime joulukuussa.
Aina silloin tällöin olisi hyvä kurkistaa ulkomaita myöten, mitä oman hiekkalaatikon ulkopuolella touhutaan. Paikkatietoala on riittävän universaali, jotta opiksi otettavaa ja omaan toimintaan sovellettavaa on helppo löytää, varsinkin muista Pohjoismaista ja Euroopasta.
Kansainvälinen yhteistyö on ennen kaikkea vuorovaikutusta: oman osaamisen jakamista – ja muilta oppimista. Vain osallistumalla voi oppia uutta ja vaikuttaa asioiden kulkuun.
Yhä useammin toimintaamme vaikuttavat asiat, jotka ovat lähtöisin maamme rajojen ulkopuolelta. Inspire-direktiivi on tästä hyvä esimerkki. Jäämmekö nöyrästi odottamaan yhteisiä ohjeita ja sääntöjä - vai olemmeko mukana niitä luomassa?
Kanavia kansainvälisyyteen riittää. Onko meillä motivaatiota ja rohkeutta lähteä mukaan?
Paikkatiedon merkityksestä sain konkreettisen muistutuksen käydessäni Hanoissa tammikuun lopulla. Ilman kunnollista karttaa kaupungin sokkeloisilla kujilla saattoi eksymättä kulkea vain tuttujen opastamana. Kartan kanssa liikkumaan tottuneena tunsin itseni avuttomaksi. Viimeisenä matkapäivänä sain lopulta käsiini kunnon kartan, ja kaikki nähty ja koettu löysi vihdoin paikkansa - myös matkalaisen mielessä.
Hyvää vesipuhvelin vuotta kaikille!
Kirsi Mäkinen
Päätoimittaja
22.6.2010 15:00