Deklinaatio: Mistä on hyvä(t) innovaatioympäristö(t) tehty?
Suomalainen innovaatioympäristö on maailmalla julistettu hyväksi ja toimivaksi useampaan otteeseen. Vaan ei auta jäädä kunnian laakereilla lepäämään, sillä globaalissa kilpailutilanteessa muut voivat paahtaa ohi, jos hetkeksi hellittää otettaan.
Kirjoittaja: Minna Halonen, VTT
Artikkeli pdf-muodossa (Positio 2/2008)
Työ- ja elinkeinoministeriö valmisteleekin parhaillaan kansallista innovaatiostrategiaa, jonka tehtävänä on luoda edellytyksiä laaja-alaiselle innovaatiopolitiikalle suomalaisessa yhteiskunnassa, varmistaa innovaatioympäristömme kansainvälinen kilpailukyky sekä edistää innovaatioiden syntyä ja käyttöönottoa.
Tuskinpa Suomikaan ihan yksi yhtenäinen innovaatioympäristö on. Suomalainen innovaatioympäristö koostuu useista paikallisista tai alueellisista innovaatioympäristöistä, joilla on selvät erityispiirteensä. On bio-, info-, vene-, konekeskittymää jne. Yliopistot ja paikallinen perinne selittävät osaltaan alakohtaista keskittymistä ja innovaatioiden määrää, mutta paljon on vielä selvittämistä siinä, mistä hyvät innovaatioympäristöt on tehty ja miten niiden syntyä ja jatkuvuutta voidaan edistää.
Monissa yhteyksissä on jo alettu painottaa sitä, että innovointi ei ole ulkoisvaikutus tai automaatiotoiminta, vaan se kehittyy yhteisöissä ja ihmisten elinympäristöissä. Innovatiivinen ympäristö on uudenlaisten ideoiden keksimisen ja niiden toteuttamisen alusta. Tällainen ympäristö on tehty tietovirroista, verkostoista, "pörinästä", toiminnasta ja luottamuksesta. Pohdittaessa innovatiivisia ympäristöjä on tärkeää tarkastella sekä työ- että asuinympäristöjä eli elinympäristömme kahta rakennuspalikkaa.
Paikkatietoammattilainen tietää, että Suomi on sijaintitiedoilla siunattujen rekisterien luvattu maa. Tietokannoista löytyy merkintä niin tuvista, tunneleista kuin työmatkojen pituudestakin. Sijainnin perusteella kohteet on helppo paikantaa digitaalisen kartta-aineiston kera tietokoneen ruudulle analysoitavaksi. En nyt tässä yhteydessä ota kantaa paikkatietoaineistojen saatavuus/hintakysymykseen, vaan käännän katseen uuteen suuntaan ja kysyn voisiko paikkatietojärjestelmien avulla myös tutkia, mistä ne hyvät innovaatioympäristöt oikein on tehty?
VTT:n SFINNO tietokanta on innovaatiotutkijan aarreaitta. VTT:n tutkijat ovat keränneet siihen viitisentuhatta suomalaista tuoteinnovaatiota vuodesta 1945 tähän päivään. Jatkuvasti päivitettävästä ja kehitettävästä tietokannasta löytyy innovaattorin tai yrityksen nimen ja osoitetiedon (jihuu!) lisäksi tarkempaa ominaisuustietoa niin itse innovaatiosta kuin innovaatioprosessista aina sen syntyvaiheista tuotteistamisen jälkeiseen elämään. Yhdistämällä SFINNOn tietoja muihin alueellisiin tietokantoihin ja digitaalisiin kartta-aineistoihin lähestymme otsikon kysymyksen ydintä.
Voimme tutkia, minkälaisissa ympäristöissä innovaatioita ja innovatiivisia yrityksiä syntyy. Missä syntyy radikaaleja innovaatioita, jotka kumoavat vanhat totutut toimintamallit? Ovatko alueen yritykset kansallisesti ja/tai kansainvälisesti verkottuneita ja kenen kanssa. Entä tuottaako innovaatioiden edistämisen nimissä kylvetty julkinen raha haluttuja hedelmiä?
Voimme hakea vastausta myös kysymykseen siitä, syntyykö jossain päin enemmän merkittäviä innovaatioita, jotka siivittävät innovaatioyrityksen toimintaa tulevaisuudessakin tai syntyykö toisaalla enemmän floppeja, joissa innovaatio ei kanna firman toimintaa huomista pidemmälle. Selittääkö floppia alueen yritysten keskimääräistä suurempi riskinotto vai onko löydettävissä alueellisia tekijöitä, jotka estävät sinänsä edistyksellisten innovaatioiden kaupallista hyödyntämistä?
Paikkatietojärjestelmissä ja -aineistoissa on potentiaalia tuoda uusia ulottuvuuksia alueelliseen innovaatiotutkimukseen. Nähtäväksi jää, mitä uudet "powered by GIS" innovaatiotutkimukset sanovat amerikkalaisen talousmaantieteilijän Richard Floridan kehittelemistä yöelämän tai muista luovan pörinän indikaattoreista. Vai nouseeko tutkimuksista esille luonnonrauhan ja haja-asutuksen merkitys suomalaisen innovaatioympäristön menestystekijöinä?
Kirjoittaja tutkii yhdyskuntien ja teknologian kehitystä ja tulevaisuutta. Hän ilahtuu aina saadessaan mahdollisuuden soveltaa paikkatietoja neitseelliseen ympäristöön. Säähköposti: minna.halonen[at]vtt.fi
Enemmän SFINNO tietokannasta: www.vtt.fi/proj/sfinno