Tapetintuotannosta internet-palveluihin Kongossa
Kirjoittaja: Jarko Laine
Artikkeli pdf-muodossa (Positio 2/2008)
Tulitaukoa Kongossa valvova MONUC on YK:n suurin ja kallein operaatio. Operaation ensimmäinen suomalainen, Jarko Laine, vastaa paikkatietoyksikön toiminnasta.
YK:n Kongo-operaatiossa MONUC:ssa työskentelee tällä hetkellä lähes 17 000 rauhanturvaajaa, 1 500 kansainvälistä siviilihenkilöä, 1 000 poliisia ja 2 000 paikallista henkilöä. MONUC:n miljardin dollarin vuosibudjetti tekee siitä YK:n suurimman ja kalleimman operaation.
Paikkatietojen käyttö alkoi MONUC:ssa vuonna 2001 yhden henkilön voimin. Seuraavana vuonna budjettiin myönnettiin varat paikkatietoyksikön perustamiseen. Aloitin GIS-yksikön päällikkönä ensimmäisenä suomalaisena viime vuoden syksyllä. Alaisia on 20, kunhan saan kaikki paikat täytettyä.
Heistä sotilastarkkailijoita on kolme majuria ja yksi luutnantti, paikallisia työntekijöitä kolme ja loput kansainvälisia GIS-ammattilaisia, joista kuusi on YK:n vapaaehtoistyöntekijöitä. Yksikössä on kongolaisten lisäksi työntekijöitä Intiasta, Kolumbiasta, Espanjasta, Keniasta, Ranskasta, Jordaniasta, Bangladeshista, Boliviasta ja nyt siis myös Suomesta. Aikamoinen muukalaislegioona.
Toimintaa viidellä paikkakunnalla
GIS-yksiköllä on toimistot Kinshasan lisäksi Buniassa, Kisanganissa, Gomassa ja Bukavussa. Maakuntakonttorit ovat vastuussa paikallisten teemakarttojen tuottamisesta ja ylläpidosta. Tämän lisäksi ne päivittävät muun muassa kaupunkien POI-tiedot, tiestön kuntotiedot ja helikoptereiden laskeutumispaikat. Erikoisin työtehtävä lienee Iturin maakunnasta löydettyjen joukkohautojen kartoittaminen maastotyönä.
Tiimejä yksikössä on neljä eli Tiedonhallinta, IT, Operointi ja Kartantuotanto. Tiedonhallinta-tiimi on vastuussa paikkatietojen keräämisestä ja tietokantapäivityksistä varmistaen, että yksiköllä on ajantasaista ja laadultaan riittävää tietoa käytettävissä. Satelliittikuvia käytetään suhteellisen paljon tiedon tuottamisessa, tarkistamisessa ja havainnollistamisessa. Näitä täydentämään tehdään maastomittauksia.
IT-tiimi ylläpitää palvelimia, joissa on tietokannat, meidän oma paikallinen Google Earth –palvelumme ja Intranet-karttapalvelut. Google Earth -palvelu on samanlainen kuin netistä ladattava palvelu, mutta tässä palvelussa on YK:n hankkimat satelliittikuvat ja paikalliset paikkatietoaineistot. Toimivia Intranet-karttapalveluja ovat mm. helikoptereiden laskeutumispaikkakartta ja turvallisuustilanne-kartta.
Operointi-tiimi on vastuussa budjetoinnista, hankinnoista ja resurssien hallinnasta. Kartantuotanto-tiimi puolestaan tuottaa temaattisia ja operatiivisia karttoja tilausten mukaan. Uusia karttoja tuotetaan muutamia kuukaudessa, entisten noin 200 tuotteen lisäksi. Olemassa olevien karttatuotteiden tulostamista riittää, sillä militääripuoli haluaa hyvin pitkälti karttansa paperilla. Kuukauden aikana tulostetaan yli 600 karttaa.
Missiolla on käytössä seitsemän A0-tulostinta sekä samaan kokoon kykenevä skanneri ja laminaattori. Internet-karttapalvelut ovat vielä kehitysasteella, koska yhteydet ovat hitaat ja epäluotettavat. Lähes jokaisessa toimistossa on seinien koristeena karttoja, joten GIS-yksikkö on hyvin tunnettu. Toivottavasti tapetintuotanto alkaa vähentyä, kun saamme Internet-karttapalvelut kuntoon!
Äänestyslippujen logistiikka
GIS-yksikön sisäisiä asiakkaita ovat asevoimat ja siviilipuoli kuten mission hallinto, kuljetusten hallinta, ihmisoikeusosasto sekä vaalien tukiyksikkö. Asevoimat käyttää karttoja mm. operatiivisissa tilannekatsauksissa ja strategisessa suunnittelussa. Vaalien tukiyksikkö samoin kuin kuljetusten hallinta hyödyntävät karttoja logistisessa suunnittelussa eli miten saada äänestyslipukkeet äänestyspaikoille. Kuulostaa yksikertaiselta, mutta maan koon ja olosuhteet huomioon ottaen se ei sitä ole. Yleiskarttojen merkitys on suuri, sillä useimmat täällä työskentelevät ovat ulkomaalaisia eivätkä tiedä paikkakuntien sijaintia, hallinnollisia rajoja tai tieyhteyksiä paikkakuntien välillä.
Henkilöstön vaihtuvuuden vuoksi erilaisten suunnitelmien tai resurssien kuten joukko-osastojen, terveydenhuoltopalveluiden tai vaikkapa ilmastointilaitteiden sijainti on kätevintä esittää kartalla. Karttojen lisäksi tehdään jonkun verran paikkatietoanalyysejä. Erityisen mielenkiintoisia analyysejä tehdään ihmisoikeuskysymyksiin liittyen vertailemalla mm. sisällissodan eri osapuolien joukkojen sijaintia ihmisoikeusloukkausten tapahtumapaikkoihin tai analysoimalla laittomien aseiden kulkureittejä suhteessa kaivostoimintaan ja sen kontrollointiin.
Ulkoisiin asiakkaisiin kuuluvat YK:n alaiset järjestöt, Kongon hallitus, ulkomaiden lähetystöt, kansalaisjärjestöt kuten Lääkärit ilman rajoja ja paikalliset hallinnolliset organisaatiot. Paikallisen hallinnon osalta yhteistyötä on viime aikoina viritetty etenkin paikallisen maanmittauslaitoksen kanssa (Institut Geographique du Congo). Ulkoiset asiakkaat käyttävät karttoja mm. omien evakuointisuunnitelmien tekemiseen.
Ohjelmistot ovat pääasiassa ESRI:ltä eli ArcGIS, ArcSDE ja ArcIMS. Migraatio ArcGIS 9.2 versioon on YK:n hankintatoiminnan pienimuotoisen kankeuden vuoksi edelleen työn alla. Satelliittikuvien käsittelyssä käytetään ERDAS Imaginea. Palvelinten ja työasemien osalta luotamme HP:n teknologiaan.
Henkilöstön vaihtuvuus on huimaa
Suurin osa ajasta menee rekrytointipuuhissa, sillä parissa vuodessa yhtä lukuun ottamatta kaikki kansainväliset työntekijät ovat vaihtuneet. Yksi ongelma on se, että valinnasta menee minimissään kolmeen kuukautta ennen kuin henkilö on työmaalla. YK ei ole hirveän nopea hallinnollisissa liikkeissään.
Toimintojen kehittämisen, ohjauksen ja rekrytoinnin lisäksi yritän piristää paikkatietojen yhteiskäyttöä. MONUC:n datat ja palvelut onkin otettu hyvin innostuneesti vastaan.
Kongossa toimii myös paikkatietojen yhteiskäyttöfoorumi, johon kuuluu YK:n eri organisaatioiden lisäksi kansalaisjärjestöjä ja paikallisia organisaatioita.
Eläminen ei ole helppoa eikä halpaa
Eläminen Kongossa on haastavaa. Ilmasto on trooppisen kuuma ja kostea, mutta onneksi sisätiloissa on ilmastointi. Tosin sähkökatkoksia on usein ja niitä paikataan dieselgeneraattoreilla. Turvallisuus on luonnollisesti aina päällimmäisenä. Lähes päivittäiset aseelliset ryöstöt, satunnaiset mellakat ja paikka paikoin avoin sisällissota pitää tuon seikan vahvasti mielessä. Ulkonaliikkumiskielto astuu voimaan viikolla puolelta öin ja viikonloppuna 02.00. Tuon tuosta saatetaan joutua yöpymään toimistolla huonon turvallisuustilanteen vuoksi. Alkuun uhkaavan ilmapiirin huomasi hyvin, nyt ei enää niinkään. Turvallisuustilanteen vuoksi saamme kerran kahdessa kuukaudessa viikon ”toipumislomaa”. Yhdistämällä sen vuosilomaan lomaa on kaksi viikkoa kahden kuukauden välein.
Huone ja keittiö suihkulla maksavat Kinshasassa alueesta riippuen 700-1500 dollaria kuukaudessa. Omakotitalojen ja isompien kerrostaloasuntojen vuokrat alkavat 2000 dollarista ja päälle tulevat turvamiesten ja henkilökunnan palkat. Itse asustan suuren omakotitalon alakerrassa tilavassa kahden huoneen asunnossa. Asunnon hankinta on aika hankalaa ja usein joutuu maksamaan ennakkoa, jonka takaisin saaminen on lähes poikkeuksetta suuri ongelma.
Ruokapuoli toimii Kinshasassa hyvin. Täällä on useita supermarketteja, joiden tuotteet ovat joko Euroopasta tai Etelä-Afrikasta. Lähes kaikkea löytyy, paitsi salmiakkia ja ruisleipää. Hintataso on lähes yhtä korkea kuin Suomessa. YK:n työntekijöille on Tax Free -kauppa, joka on hinnoiltaan kohtuullinen. Valikoima on tosin rajoittunut.
Liikkuminen kaupungilla on tuskaista liikenneruuhkien ja villin liikennekulttuurin vuoksi. Onneksi YK on antanut käyttööni auton. Kaikilla asia ei näin ole, vaan suurin osa työntekijöistä jakaa auton kolmen-neljän ihmisen kanssa tai käyttää YK:n pikkubusseja.
Vapaa-ajan harrastuksia löytyy kohtuullisesti - tennistä, sulkapalloa, jalkapalloa, squashia. Elokuviin, teatteriin tai oopperaan on turha kuvitella menevänsä. Sen sijaan hyvätasoisia ravintoloita on useita, joten viikonlopun huvitus on useimmiten ulkona syöminen. Kielen osalta avustavista ranskan taidoista on ollut apua, vaikkakin töissä kielenä on lähes yksinomaan englanti. YK järjestää ranskan, espanjan ja englannin kurssien lisäksi opetusta paikallisista kielistä lingalaasta ja swahilista.
YK:lle töihin?
Helpoin tapa päästä YK:lle paikkatietoammattilaiseksi on aloittaa vapaaehtoistyöntekijänä eli UNV:nä (http://www.unv.org/). Vaikka kyseessä on vapaaehtoistyö, on työn sisältö aivan sama kuin niin sanotuilla kansainvälisillä, poikkeuksena radikaalisti heikommat taloudelliset edut. Useilla kansainvälisillä työntekijöillä on 2-3 vuoden vapaaehtoistausta. Itse sain paikan ilman vapaaehtoiskokemusta laittamalla hakemuksen YK:n rekrytointisivuston kautta (http://jobs.un.org/).
Varsinainen hakuprosessi kesti noin kuusi kuukautta ja sen jälkeiset hallinnolliset rutiinit neljä kuukautta. Näin jälkeenpäin täytyy myöntää, että aikamoista onnea hakuprosessin läpäisemisessä tarvitaan. Hakemuksia on satoja ja hyvän hakemuksen tueksi tarvitaan roppakaupalla työkokemusta GIS:n eri osa-alueilta.
Kansainvälisestä kokemusta ei vaadita, mutta siitä on huomattavaa etua. Hakemusta laadittaessa on hyvä muistaa, että prosessin alkuvaiheessa sitä verrattaan vain ja ainoastaan tehtäväkuvaukseen. Ennen haastattelua on ehdottoman tärkeää käydä tehtäväkuvaus huolellisesti läpi ja korostaa vastauksissa osaamisen niitä osa-alueita, joita tehtävässä vaaditaan, sillä valintapaneelin jäsenistä suurin osa ei ole GIS-alan ammattilaisia.
Kaiken kaikkiaan työskentely Kongossa YK:lla on ollut positiivinen kokemus. Paikkatietojärjestelmien puolesta tämä vastaa pitkälti työskentelyä Suomessa julkisella sektorilla. Maa ja sen tilanne on luonnollisesti poikkeuksellinen ja asettaa oman rasittavuutensa oleskeluun. Lisää kokemuksistani voi lukea blogista (http://jarkokongossa.blogspot.com/).
Kongon Demokraattinen tasavalta, joka tunnettiin aiemmin myös Kongon vapaavaltiona, Belgian Kongona ja Zairena, on pinta-alaltaan Afrikan kolmanneksi suurin valtio. Noin Länsi-Euroopan kokoinen Kongo sijaitsee Keski-Afrikassa päiväntasaajan molemmin puolin. Alueella tiedetään olleen kaupunkimaista asutusta jo 2500 eKr.
Maa on luonnonvaroiltaan erittäin rikas, mikä on lisännyt alueen alttiutta kriiseille. Kongossa arvioidaan olevan asukkaita noin 65 miljoonaa, joista noin kahdeksan miljoonaa asuu pääkaupungissa Kinshasassa.
1800-luvun loppupuolella Belgian Kuningas Leopold II kaappasi alueen yksityiseksi siirtomaakseen perustellen sitä humanitäärisillä syillä. Todelliset perusteet olivat kuitenkin taloudelliset. Alue tunnettiin 30 vuoden ajan Kongon Vapaavaltiona.
Luonnonkumin ja norsunluun hankinnassa käytettiin erittäin julmaa terroria, jonka seurauksen menehtyi joidenkin arvioiden mukaan jopa 10 miljoonaa ihmistä. 1900-luvun alussa Leopold myi maa-alueen Belgialle, jonka siirtomaana Kongo oli aina vuonna 1960 tapahtuneeseen itsenäistymiseen asti.
Poliittiset kriisit seurasivat itsenäisyyden alkutaivalta. 1960-luvun loppupuolella armeijan komentaja Mobutu Sese Seko kaappasi vallan. Maan nimi vaihtui Zaireksi. Mobutun yksinvaltaa kesti 30 vuotta, kunnes nykyisen presidentin Joseph Kabilan isä Laurent Kabila pakotti Mobutun maanpakoon. Tuhoista sotaa kesti aina vuoteen 1999, jolloin allekirjoitettiin sopimus tulitauosta.
YK:n turvallisuusneuvosto asetti MONUC:n (Mission de l'ONU en RD Congo) valvomaan tulitaukoa marraskuussa 1999. YK:n läsnäolosta huolimatta levottomuudet ja konfliktit ovat edelleen arkipäivää etenkin mineraaleista rikkaassa Itä-Kongossa. YK:n suurin onnistuminen tähän asti on vuonna 2006 järjestetyt demokraattiset vaalit.
29.6.2010 15:07