Deklinaatio: Ubiikkiyhteiskunnan avaimet?
Kirjoittaja: Jyrki J.J. Kasvi, Eduskunta
Artikkeli pdf-muodossa (Positio 4/2008)
Ubiikkiyhteiskunnassa auto paikantaa vapaan parkkiruudun, opastaa kuljettajan ruudun luo ja sopii parkkiruudun kanssa pysäköintimaksusta.
Tieto- ja viestintäteknologia on integroitumassa yhteiskunnan rakenteisiin. Yksinkertaisen esimerkin tuloksena olevan arjen tietoyhteiskunnan - ubiikkiyhteiskunnan sähköisistä palveluista tarjoaa auton pysäköinti. Siinä missä tietoyhteiskunnassa kuljettaja voi maksaa pysäköintimaksun tekstiviestillä, ubiikkiyhteiskunnassa auto paikantaa vapaan parkkiruudun, opastaa kuljettajan ruudun luokse ja sopii parkkiruudun kanssa pysäköintimaksusta.
Esimerkistä on helppo tunnistaa kolme tulevaisuuden sähköisten palveluiden avainta: paikkatieto, sijaintitieto ja tunnistetieto. Jotta auto löytää parkkiruudun, sen on tiedettävä oma sijaintinsa suhteessa parkkiruudun paikkaan. Lisäksi auton on tunnistettava luotettavasti kuljettaja ja parkkiruutu, ja parkkiruudun on tunnistettava auto ennen kuin neuvottelut pysäköintimaksusta voivat alkaa.
Vielä 2000-luvun alussa Suomi oli tietoyhteiskuntavertailujen kärkisijoilla, mutta nyt, kun tieto- ja viestintäteknologia on alkanut läpäistä yhteiskuntaa, olemme jääneet nopeasti kehityksen kärjestä jälkeen. Yhtenä syynä tähän on nimenomaan suomalaisten paikkatieto-, paikantamis- ja tunnistamisjärjestelmien kehityksen pysähtyminen.
Suomessa ei ole esimerkiksi onnistuttu ottamaan käyttöön sähköistä tunnistamista, vaikka eri viranomaiset ovat kuluttaneet sen kehittelyyn jo 40 miljoonaa euroa. Myös Suomen julkiset, verovaroilla tuotetut paikkatietoaineistot ovat vajaakäytöllä, koska sekä viranomaiset että yritykset joutuvat maksamaan paikkatietojen käytöstä. Edes yleishyödylliset meripelastusseurat eivät saa paikkatietoja käyttöönsä ilmaiseksi.
Ei ole sattumaa, että niin moni uusi paikkatietoja hyödyntävä sähköinen palvelu on kehitetty Yhdysvalloissa. Kynnys ja taloudellinen riski kokeilla julkista tietoaineistoa hyödyntävää palvelua on Yhdysvalloissa matala, sillä Yhdysvalloissa kaikki verovaroilla tuotettu tieto, myös paikkatieto, on ilmaiseksi kaikkien käytettävissä. Suurin osa kokeiluista tietysti epäonnistuu, mutta aina jokin osoittautuu menestykseksi.
Jos me haluamme Suomeen paikkatietoja (tai säätietoja tai muita julkisia tietoaineistoja) hyödyntävää liiketoimintaa, sen tiedon käytölle ei saa asettaa keinotekoisia esteitä. Yhteiskunta hyötyisi vapaasti käytettävän paikkatiedon ympärille syntyvästä liiketoiminnasta paljon enemmän kuin niistä rippusista, mitä paikkatietopalveluiden raaka-ainetta myymällä saadaan.
Ubiikkiyhteiskunnan palveluiden kehittämistä jarruttaa myös lainsäädännön ristiriitaisuus ja puutteellisuus. Esimerkiksi mobiilia sähköistä tunnistamista säätelevä lainsäädäntö on vasta valmisteluvaiheessa.
Paikka- ja sijaintitietoa koskeva lainsäädäntöä on sen sijaan jo olemassa, mutta se on jo käsitteistöltään pahasti levällään. Esimerkiksi tietoa päätelaitteen sijainnista kutsutaan sähköisen viestinnän tietosuojalaissa paikkatiedoksi, meripelastuslaissa paikantamistiedoksi ja rajavartiolaitosta koskevassa laissa sijaintitiedoksi. Sen sijaan laissa geodeettisestä laitoksesta ja maanmittauslaitoksesta paikkatieto-käsitettä käytetään sen oikeassa merkityksessä.
Edes Kansallisessa paikkatietostrategiassa ei huomioida lainsäädännön kehittämistarpeita. Strategia tulisikin pikimmiten uusia, ja yhtenä strategian keskeisenä tavoitteena tulisi olla lainsäädännön kehittäminen tukemaan paikkatietojen mahdollisimman laajamittaista hyödyntämistä julkisissa ja yksityisissä sähköisissä palveluissa - paikkatietoaineistojen saaminen hyödyttämään koko yhteiskuntaa.
24.6.2010 15:11