Deklinaatio: Paikkatiedon hyödyntäminen avaa uusia mahdollisuuksia innovaatioille
Kirjoittaja: Anne-Mari Virolainen (anne-mari.virolainen [at] eduskunta.fi)
Artikkeli pdf-muodossa (Positio 4/2009)
Laadukkaat aineistot, niitä sujuvasti välittävä infrastruktuuri sekä selkeät jakelukäytännöt ovat avaimia paikkatiedon hyödyntämiseen uusissa innovaatioissa.
Inspire-direktiivin tavoitteena on luoda eurooppalainen paikkatietoinfrastruktuuri ja edistää tätä kautta paikkatietojen saatavuutta ja käyttöä. Direktiivin mukaan paikkatietoja tulee yhdenmukaistaa, palveluja ja niiden yhteensopivuutta edistää, ja ennen kaikkea tulee tiivistää viranomaisten välistä yhteistyötä. Onnistuneen toteutuksen kannalta on välttämätöntä, että osa palveluista on kansalaisille maksuttomia. Haku- ja katselupalvelut onkin säädelty pääosin maksuttomiksi.
Suomessa laki paikkatietoinfrastruktuurista tuli voimaan 17. kesäkuuta 2009. Laki määrää paikkatietoa hallinnoivat viranomaiset kuvailemaan aineistonsa sekä asettamaan sen saataville tietoverkkoon. Maanmittauslaitos velvoitetaan vastaamaan haku- ja tukipalveluista. Lakia voidaan pitää edistysaskeleena kohti kansallista tavoitetta, jossa toimiva paikkatietoinfrastruktuuri mahdollistaa hyvät palvelut. Aivan ilmeistä on, että paikkatietojen mahdollistavat sovellukset nousevat tärkeään rooliin organisaatioiden toiminnan tehostamisessa, uusien innovaatioiden ja liiketoiminnan sekä yritysten ja työpaikkojen synnyttämisessä.
Hinnoittelun sekava viidakko
Tuore laki ei säätele yksityiskohtaisesti paikkatietoaineistoihin ja niihin liittyvien palveluiden maksullisuutta. Valtiovarainministeriössä kehitetään parhaillaan julkiseen hallintoon ja julkisiin palveluihin liittyvää sähköistä asiointia ja nk. perustietovarantojen tietopolitiikkaa, joka tulee käsittelemään laaja-alaisesti valtionhallinnon tietovarantoja.
Paikkatietojen hintapolitiikkaa ei haluttu käsitellä erikseen vaan osana uudistustyötä. Tällä pyritään selkeyttämään kokonaisuutta eikä vain palasia siitä. Toivottavaa kuitenkin on, että perustietovarantojen tietopolitiikan uudistustyö etenee ripeästi ja valmistuessaan vastaa sille asetettuihin odotuksiin. Hinnoittelu on tällä hetkellä merkittävä este paikkatiedoista saatavan hyödyn ulosmittaamiselle.
Olemassa oleva hinnoittelu perustuu lähes 18 vuotta vanhaan maksuperustelakiin, joka määrää viranomaisen tuottamat tavarat, tilauspalvelut, hakemuksesta tehdyt päätökset ja käyttöoikeuksien väliaikaiset luovuttamiset maksullisiksi. Maksun suuruuden taas tulee vastata tuottamisesta valtiolle aiheutuvien kokonaiskustannusten määrää, joka voi monesti nousta huomattavan korkeaksi. Poikkeuksia ja alennuksia on käytössä, mutta yleisesti ottaen maksullisuus pätee.
Tarve hinnoittelun selkeyttämiselle on tiedossa. Hinnoittelukäytännön yhtenäisyyden puute, eri tahojen vaihteleva asema suhteessa julkishallinnon tuottamaan tietoon ja yksityisten toimijoiden epäselvä rooli aiheuttavat kaikki esteitä paikkatiedon luovalle käytölle. Myös hallitus on tiedostanut tämän korostaessaan vuoden alun politiikkariihessään tietovarantojen ja tietojenluovutuksen hinnoittelun selkeyttämistä. Tilanteen voi siis odottaa parantuvan.
Paikkatiedon valoisa tulevaisuus?
Paikkatiedon hyödyntämisen kehitys edellyttää hyviä aineistoja, niitä sujuvasti välittävää infrastruktuuria ja selkeitä jakelukäytäntöjä. Tällä hetkellä jakelukäytännöt ja käyttöoikeuskysymykset aiheuttavat pullonkauloja täyden hyödyn saamiseen. On aivan ilmeistä, että ongelman ratkaiseminen johtaisi julkisen sektorin toiminnan tehostumiseen ja kilpailukyvyn lisääntymiseen.
Hinnoittelusta keskusteltaessa esille nousevat eri näkökulmat. Jos yrityksiltä, tutkijoilta ja innovaattoreilta kysytään, tulisi paikkatiedon olla ilmaista tai ainakin kohtuuhintaista ja kaikkien saatavilla. Aineistoista sovellusten kautta saatava hyöty peittoaisi kustannukset mennen tullen.
Esimerkiksi Norjassa ei ole peritty julkisilta toimijoilta enää vuoden 2003 jälkeen maksuja lainkaan, ja maksuttomuus on tuonut enemmän palveluiden käyttäjiä, uusia sovelluksia ja nopeampaa tiedonvälitystä. Yhdysvalloissa tietovarannot ovat vapaana jalostukseen. Siellä on monia hyviä esimerkkejä siitä, miten paikkatiedon ja teknologian yhteiskäytöllä on saatu aikaiseksi kannattavaa liiketoimintaa. Tässä valossa Suomen lukuisissa eri virastoissa tuotetut huippulaatuiset kartta- ja muut aineistot luovat valtavat mahdollisuudet jatkojalostukselle.
Tietoja yhdistelemällä ja soveltamalla voidaan aikaansaada innovaatioita ja luoda palveluita, joista vielä muutama vuosi sitten ei osattu unelmoidakaan. Niin kansalaiset, kunnat, yritykset, koulutus- ja tutkimuslaitokset kuin valtiovalta hyötyvät, kun aineistot eivät jää hinnoittelun tai rajoitetun käyttöoikeuden takia käyttämättä vaan saavat innovoinnin siivet alleen. Olisikin toivottavaa, että valtiovarainministeriö näkisi aineistojen maksuttomuuden tai edes kohtuullisen hinnoittelun etuna eikä taloudellisena taakkana.
Paikkatietojen käyttö ei kuitenkaan ole täysin ongelmatonta. Muun muassa kysymykset yksityisyydensuojasta ja henkilötietojen käsittelystä puhuttavat. Nämä voitaisiin ratkaista säätämällä erityislaki paikkatietopalveluista, joka määrittäisi osoitetietojen tai henkilötietojen käyttöä. Ongelmat eivät ole ylitsepääsemättömiä mutta vaativat rohkeaa tarttumista.
Minimivaatimuksista maksimihyötyyn
Paikkatiedon hyötykäytön tarjoamista mahdollisuuksista voidaan ottaa esimerkiksi kunnat. Niiden omaisuusmassojen hallintaa, kuten kiinteistöjen huolto- ja korjaustöitä tai jätehuoltoa, voitaisiin järkevöittää paikkatietoon pohjautuvilla sovelluksilla. Niitä voitaisiin hyödyntää myös logistiikan tehostamisessa vaikkapa koulukuljetusten ja vanhusten ateriapalveluiden osalta puhumattakaan urheiluhallin tai nuorisotilan sijoituspäätöksestä. Tulevaisuudessa autoilun verotus, ruuhkamaksut ja autovakuutukset voivat perustua paikannukseen ja paikkatietoihin.
Kaiken kaikkiaan paikallisiin ja globaaleihin ympäristöhaasteisiin voidaan vastata paremmin yhdistelemällä laajoja tietovarantoja.
Direktiivin ja valtion tietohallinnon asettamat tavoitteet aineistojen hyvästä, tehokkaasta ja laajasti saavutettavasta käytöstä eivät valitettavasti vielä toteudu. Perustietovarantojen kehitystyön tuleekin selventää saatavuuden, hinnoittelun ja jatkokäyttöoikeuksien tulevaisuutta ja perusteita. Vain näin paikkatiedon rajattomat mahdollisuudet ja laajempi käyttö saadaan toteutumaan. On pyrittävä määrätietoisesti kohti kansallisen paikkatietostrategian tavoitteita, joissa kartta-, reitti- ja neuvontapalveluita käytetään rutiininomaisesti, julkisen hallinnon tietopalveluverkot toimivat hyvin, palvelujen hinnoittelu on tasapuolista ja yritykset hyödyntävät merkittävänä toimijana yhteiskunnan tietovarantoja.
2.6.2010 08:25