Pääkirjoitus: Paikkatietoviestintää
Artikkeli pdf-muodossa (Postitio 04/2009)
Uusi tekniikka muuttaa kartan dynaamiseksi vuorovaikutuksen välineeksi, joka räätälöityy käyttötilanteen ja käyttäjän mukaan. Se kulkee mukana aina ja kaikkialla, neuvoo oikean pysäkin ja antaa vinkkejä, kun lähistöllä on jotain sinua kiinnostavaa. Tiedon jakaminen kartan tekijältä käyttäjälle vaihtuu paikkatietoviestinnäksi, jossa tietoa kulkee kaikkiin suuntiin – myös käyttäjiltä tekijöille sekä käyttäjiltä toisille.
Tulevaisuuden kartan suurimpia haasteita on, kuinka käyttäjää kiinnostavat asiat saadaan välitettyä selkeästi ja helposti omaksuttavassa muodossa. Perinteinen (paperi)kartta on pitkänkehityksen tulos, jonka esitystapaan käyttäjät ovat vuosien kuluessa tottuneet. Digitaalisesta maailmasta nämä perinteet vielä puuttuvat. Puhumattakaan siitä, että tietäisimme varmuudella, mitä käyttäjät haluavat.
Millainen olisikaan unelmieni kartta? Seuraisinko mieluimmin reittiä virtuaalimaailmassa? Haluaisinko, että maailma oli mahdollisimman realistinen – vai riittäisikö yleistetympi esitys? Olisiko sittenkin mukavampaa, että kartta puhuisi minulle autonavigaattorin lailla? Kuinka paljon haluan vaikuttaa siihen, mitä tietoja kartalla esitetään? Haluanko luoda itse paikkatietoa ja välittää sitä toisille?
Entä kuinka paljon informaatiota käyttäjä kykenee ottamaan vastaan? Nettisukupolven tapa käyttää tekniikkaa ja kyky omaksua uutta on jotain ihan muuta kuin meidän lapsuuttamme mustavalkotelkkarin ääressä viettäneiden.
Digitaalinen maailma vaatii kartan tekijöiltä uudenlaista ajattelua ja osaamista, verkostoitumista yli perinteistenoppirajojen. Uutta luodaan myös rajoja rikkomalla.
Kirsi Mäkinen
päätoimittaja
2.6.2010 08:06