Hiihtäjää hemmotellaan Helsingissä
Kirjoittaja: Katri Isotalo, katri.isotalo[at]viestintaisotalo.fi
Artikkeli pdf-muodossa (Positio 1/2011)
Vilkaisu ikkunasta ulos ei enää riitä, vaan on-line-maailmassa elävä hiihtäjä käy tarkistamassa ladun kunnon netistä. Hiihtokeskuksissa kannattaa edelleen pitää paperikartta anorakin taskussa.
Olen joutunut perumaan puheeni siitä, ettei suksille ole käyttöä Oulun eteläpuolella. Ensimmäiset 20 vuotta Helsingissä puolsivat alkuperäistä kantaani vahvasti: väkisin pururadalle kärrätty loska sai puolestani leikkiä latua ihan rauhassa.
Sitten pääkaupunkiseudulle osui kunnon talvi ja pienen tauon jälkeen kaksikin loistavaa lumitalvea peräkkäin.
Nuoruudessani ladulle pääsi kotiovelta kävellen, ja kaikki paikalliset tiesivät, että ”vilkulle” eli Keminkraaseli-nimiselle majakalle meni latu sekä Kiikelinlahdelta että Sauvosaaren rannasta ja että Selkäsaaressa oli kahvila. Muutama pururatakin oli joka talvi latuna.
Mutta missä Helsingissä voisi hiihtää… Äitini kertoi hiihtäneensä opiskeluaikana Katajanokalta Otaniemeen, mutta 2000-luvulla reitti kuulosti vähintäänkin epäilyttävältä. Paloheinästä olin kuullut, mutta tiesin, ettei se ollut lappilaista varten. Ruuhkaa täällä saa niellä muutenkin riittävästi.
Iloinen yllätys netissä
Netistä löysin loistavan palvelun, joka näytti monipuolisen latuverkoston lisäksi latujen kunnon.
mSki.fi/Helsinki ja mSki.fi/Espoo kertovat onko latu hyvässä, kohtalaisessa vai heikossa kunnossa. Välillä kartta dominoi harmaa eli ”latua ei voida kunnostaa heikon lumitilanteen vuoksi”. Luonnehdinnat kannattaa ottaa tosissaan. Itse suhtauduin heikkoon kuntoon aluksi vähätellen ja lopputuloksena oli syöksy alamäessä hietikolle ja reikä upouusiin hiihtohousuihin. Onneksi ei otsaan.
Klikkaamalla valittua latua luettelossa näkee kyseisen reitin kartalla ja sen ajankohtaiset tiedot. Kaikista laduista kerrotaan ovatko ne valaistuja ja soveltuvako perinteiselle vai luistelutyylille. Monilta laduilta on myös profiilitieto. Kielivaihtoehtoina on suomi ja ruotsi.
Olen löytänyt palvelusta useita loistavia reittejä ja lepuuttanut silmiäni erityisesti Nuuksion jylhissä kalliomaisemissa. Varsinkin keskellä viikkoa erämaatunnelma on kanssahiihtäjien määrällä mitattuna huomattavasti autenttisempi kuin pääsiäisenä Lapissa!
Latujen kunto on tarkistettu useimmilla Espoon ja Helsingin laduilla samana päivänä, jopa lauantaina, ja lähes kaikilla laduilla vähintään 1-2 päivää sitten.
Tiedot päivittyvät sitä mukaa kuin latukone kunnostaa reitin. ”Jos sää ja sen mukana latu on pysynyt ennallaan, ei ole tarvetta laittaa latukonetta liikkeelle. Siksi ladun kuntotiedot voivat olla parin päivän takaa”, kertoo Helsingin liikuntaviraston ulkoilupäällikkö Petri Angelvuo. Suosituin latuverkosto Paloheinä tarkistetaan päivittäin. Latukoneita Helsingillä on kuusi.
Veronmaksajana minua närästää ainoastaan se, että Angelvuo saa valituksia siitä, että ladun kuntotiedot ovat viisi tuntia vanhoja eivätkä reaaliaikaisia. Siis viisi tuntia!
Paloheinän ladulta on jopa valokuvaa, ei tosin reaaliaikaista. Valokuvan yhteydessä kerrotaan, montako hiihtäjää Paloheinän latuja sivakoi vuodessa. Jotta tiedon perusteella pystyisi valitsemaan vähemmän ruuhkaisen ladun, sama tieto hiihtäjien määrästä pitäisi löytyä muiltakin laduilta. Mutta tämä puute tuskin estää ketään ladulle lähtemästä.
Helsingin latupalvelusta näkee myös latujen läheiset parkkipaikat ja jopa latujen varsilla olevien kahviloiden aukioloajat. Latureittien pohjalla on sekä Espoossa että Helsingissä kaupungin opaskartta.
Suksin yli rajan
Helsingin mSki-palveluista pääsee myös Espoon vastaavaan palveluun ja päinvastoin. Vantaalla on käytössä Siton SpatialWeb-paikkatietopalvelu, jonka latukarttasovellukseen pääsee osoitteesta http://kartta.vantaa.fi/ladut. Eri järjestelmän seurauksena yhteistyö Helsingin kanssa jää verkossa vähiin. Sipoo ja Kerava tarjoavat laduistaan verkossa vain pdf-tiedostoja.
Muuten mainio palvelu ei siis edistä kuntarajojen ylittämistä sukset jalassa. Länsi-Helsingissä Talin 6,5 kilometrin reitti kulkee kuntarajan yli Perkkaalle. Latu näkyy yhtenäisenä lenkkinä ruudulla, mutta pohjalla oleva karttapohja häviää Espoon puolelta.
Pitäjänmäellä kerrotaan, että Helsingin Talista pääsisi sukset jalassa Espoon Leppävaaraan, mutta kartta ei sellaista vaihtoehtoa näytä.
”Latupalvelussa on vain pääreitit, ei yhdysreittejä”, vahvistaa ulkoilupäällikkö Angelvuo.
Latujen kunnossapidossa yhteistyö toimii karttaa paremmin, sillä Helsinki hoitaa Talin reitillä myös Espoon puoleisen latuosuuden. Vastaavasti Espoo hoitaa Pirttimäen latuverkon, vaikka Helsinki omistaakin siellä osan alueista. Vantaa ja Helsinki kunnostavat latuja toistensa alueilla Kartanonkoskella ja Siltamäessä. Itse latu ei sentään katkea kunnan rajalle.
mSki suosituin
Helsingin ja Espoon mSki-palvelu on Logican toteuttama ja perustuu ESRI:n ArcIMS-karttapalvelinohjelmistoon.
Ominaisuustiedot päivitetään suoraan maastosta. Latukoneen käyttäjä arvioi ladun kunnon ja lähettää tiedon puhelimellaan latukarttapalvelimelle. Tietty koodi puhelimessa vastaa kutakin ominaisuustietoa eli hyvää, tyydyttävää, heikkoa jne.
mSki-palvelua käyttää Helsingin ja Espoon lisäksi toistakymmentä kuntaa. Niiden joukossa on esimerkiksi hiihtokeskukset Himos, Ruka sekä Suomen tunnetuin hiihtokaupunki Lahti.
Lahdessa palvelu näyttää myös naapurikunnan Hollolan ladut Hollolan opaskartan päällä. Latukartan taustaksi voi valita joko opaskartan tai ilmakuvan. Lahden mSki-sivustolla paistattalee päivää lupaava linkki ”Sääennuste ja voiteluopas”. Siellä on Forecan neljän päivän sääennuste, mutta voiteluopas jää yhden voidemerkin tuote-esittelyksi, joka ei vaihdu sään mukaan. Olisikin hienoa, jos sivulta saisi sääennusteen mukaisen voiteluohjeen!
Vertailun vuoksi käyn kurkkaamassa lapsuuteni hiihtoreittejä Kemissä, jossa ei käytetä mSki-palvelua. Kaupungin verkkosivuilta löytyy luettelo laduista, josta näkee reitin ladun nimeä klikkaamalla. Reitin yhteydessä on tiedot siitä, koska latupohja on tampattu ja koska latu on tehty ja päässälaskutaidottomille laskelma siitä, montako päivää tuosta on kulunut. Tarkempaa tietoa ei ole siitä, onko latu valaistu tai onko se tarkoitettu perinteiseen vai luisteluun. Myöskään tietoa ladun vaikeusasteesta tai korkeuseroista ei ole. Suuri osa laduista on tosin jäällä, joten vaihteleva latuprofiili olisikin merellä yllätys.
Latukartalla varoja laduntekoon
Hiihtokeskuksissa täytyy etelän ihmisenkin ottaa painettu kartta kauniiseen käteen. Esimerkiksi www.yllas.fi-sivustolla kehotetaan tutustumaan reitteihin ennen ladulle lähtöä. Sivustolta löytyy tarkat ohjeet ja kuvaukset kullekin reitille, mutta verkon pdf-kartta ei ole tarkoitettu tulostettavaksi.
Syy selviää samaisilta sivuilta. ”Ostamalla 10 euron hintaisen latukartan lunastat itsellesi hyvän mielen hiihtää Suomen parhailla laduilla ja laajimmassa latuverkostossa. Samalla osallistut Ylläksen reittien hoitoon. Kartan mukana saat kauden latutarran suksia koristamaan. Se on muistutus sinulle ja muille, että olet kantanut kortesi kekoon. Latukarttoja voi ostaa useimmista Ylläksen alueen kaupoista, kahviloista, hotelleista ja luonnollisesti Ylläksen matkailuinfosta.”
Verkosta löytyy maastokartan päälle (KP LUVANNUT TARKISTAA!) tehdyt päivitystiedot, jossa ladut on jaoteltu neljään luokkaan sen mukaan, kuinka kauan latukoneen käynnistä on kulunut. Palvelun toimittaa tamperelainen Tamtron Servers Oy.
Sivuilla on lisäksi latuhoitajan päiväkirja, joka kertoo esimerkiksi 17.1. seuraavaa: ”No niin, taasen pakkanen vähän piteli viikonloppuna koneita tallissa, mutta nyt olemme jälleen liikenteessä, kun luntakin on vähän sadellut ja tuuli paikoin lunta kasannut. Elikkästä kyllä on taasen hyvä viikko aloitella vaikka sitten rivakalla hiihtolenkillä.”
Edellinen merkintä päiväkirjassa on 12.1. ”Jep, tänään olemme kiertäneet tunturin valaistuja latuja pitkin. Ladut olivat varsin hyvässä kunnossa eilisten ajojen jälkeen joten seuraavan kerran hoidamme latuja jälleen perjantaina, jos ei mitään erikoisempaa tapahdu.”
Muoniossa ei valtakunnan rajakaan pidättele
Kolarin kuntakaan, johon Ylläksen ydinalue kuuluu, ei julkaise latukarttoja sivuillaan.
Naapurikunnan Muonion sivuilta löytyy Ylläksen tapaan kuva painetusta latukartasta. Pallas, Jeris ja Olos –tuntureiden ladut on jaoteltu valaistuihin latuihin, koirille sopiviin latuihin, erämaalatuihin ja muihin latuihin. Myös moottorikelkkaurat näkyvät kartalla. Karttapohjan on tehnyt keravalainen Ykin Kartat Oy ja sitä on täydennetty viimeksi vuonna 2004. Muoniossa ei olla turhan patrioottisia vaan ladut näytetään myös naapurimaan Ruotsin puolelta. Latuverkoston ajantasaisuus jää kuitenkin rajan molemmin puolin epäselväksi.
Ylläksen sivuilla on aiheellinen muistutus siitä, että kartta kannattaa aina pitää mukana ladulla. Tuuliolosuhteet saattavat muuttua yllättäen, jolloin pitää ehkä vaihtaa reittisuunnitelmaa. Pahimmassa tapauksessa lumituisku peittää ladun alleen nopeasti. Siinä ei netin latupalvelu auta.
25.3.2011 15:37