Deklinaatioa: Kaupunkiseutujen kehitys vaatii entistä monipuolisempaa analysointia
Kirjoittaja: Mari Vaattovaara, mari.vaattovaara[at]helsinki.fi
Artikkeli pdf-muodossa (Positio 2/2011)
Kaupunkiseutujen rakenteellinen kehitys on käännekohdassa. Hallinnollis-poliittinen keskustelu kaipaa paikkatieto-osaajien analyyttisiä puheenvuoroja.
Koko suomalainen yhteiskunta on kansainvälisten ja kansallisten muutosten vuoksi nyt hyvin erilaisessa tilanteessa kuin muutama vuosikymmen sitten. Nopea muutos maatalousyhteiskunnasta tieto- tai informaatioyhteiskunnaksi eli Castellsin ja Himasen kuvaama ”suomalainen tietoyhteiskuntamalli” on herättänyt myös maailmanlaajuista kiinnostusta.
Viimeisten vuosikymmenten aikana pienehkö joukko suurimpia kaupunkiseutuja on lähtenyt nopeaan kasvuun. Kasvun seuraukset kaupunkiseutujen alueellisessa rakenteessa näyttävät aiemmasta poikkeavilta. Kun 1970-luvun suuri muutto ilmeni kaupunkien sisällä lähiörakentamisena, tämänhetkinen kasvu suuntautuu ulospäin esikaupunkien alueelle. Väestöään nopeimmin kasvattaneet kunnat löytyvät suurimpien kaupunkiseutujen reunoilta.
Helsingin seutu kasvaa ja eriytyy
Osana ajallisesti verrattain myöhäistä mutta samalla kansainvälisesti nopeaa kaupungistumisprosessia Helsingin seudusta on kehittynyt monikuntainen kaupunkialue. Se on kasvunsa kautta alkanut eriytyä paitsi sosiaalisten rakenteiden, myös työ- ja asuntomarkkinoiden osalta. Käynnissä oleva alueellinen muutos ehdollistaa yksittäisten kuntien päätöksentekoa ja politiikkaa. Samalla se nostaa esiin eritasoisia hallitsemisen ongelmia – niin kuntien sisäisiä, kuntien välisiä, kuin valtio–kunta-suhteisiakin.
Kuten useat tärkeät yhteiskunnalliset murrokset myös metropolisoituminen - kaupunkiseudun kasvu yksikeskuksisesta monikeskuksiseksi - on tapahtunut meillä viiveellä. Käänne rakenteellisessa kehityksessä on kuitenkin juuri nyt käsillä. Hollantilainen tutkija Martens on osoittanut kuinka kaupunkiseudun kehitys yksikeskuksisesta monikeskuksiseksi on monissa eurooppalaisissa kaupungeissa tapahtunut jotakuinkin samassa vaiheessa.
Kaupunkiseudun kasvaessa noin 1,3 miljoonan asukkaan kokoluokkaan tapahtuu kasvun alueellistumisessa merkittävä käänne. Seutu muuntuu yksikeskuksisen alueen sijasta monikeskuksiseksi. Esimerkiksi pääkeskus Helsinki saa uusia haastajia. Käänne ei kuitenkaan tapahdu ongelmitta. Martens kuvaa kuinka muutoksen hallinta ja uuden suunnan löytäminen on vaikeuttanut kaupunkisuunnittelua kaikkialla Euroopassa.
Tällaisessa tilanteessa kaupunkiseudun rakenteellisen kehityksen monipuolinen analysointi on äärimmäisen tärkeää. Erilaiset analyyttiset puheenvuorot seudullisista rakenteista ja samalla paikallisista kehityspiirteistä ovat tärkeitä ja toivottavia lähtökohtia käynnissä olevaan hallinnollis-poliittiseen keskusteluun.
Analyysit eivät synny ilman aineistoja
Samalla kun olen ihastellen seurannut paikkatietoalan kehitystä alan opintojeni ensivaiheista, 1990-luvun alusta asti, olen kantanut huolta sekä aineistojen saatavuuden että nimenomaisesti kaupunkirakenteellisten analyyttisten tarkastelujen puutteesta.
Aineistojen saatavuuden osalta on otettu viimevuosina isoja askeleita. Esimerkiksi yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen käyttöön suunnattu PaITuli-palvelu on osoittautunut erittäin hyödylliseksi sekä tutkijoille että opiskelijoille. Käyttäjät pääsevät lataamaan useiden aineistontuottajien aineistoja yhden, helpon karttakäyttöliittymän kautta.
Vuoden 2010 aikana palvelusta aineistoja latasi yli 1300 eri käyttäjää. He hakivat kaikkiaan 10 588 aineistokokonaisuutta 226 660 tiedostossa. Opetuksen näkökulmasta palvelussa on monta hyvää puolta: se on helppo käyttää ja käyttäjän tunnistautuminen tapahtuu oppilaitoksen omilla tunnuksilla. Käyttöoikeuden yhteydessä on neuvoteltu myös karttaesitysten julkaisuoikeus ilman erillistä julkaisumaksua, mikä helpottaa esimerkiksi graduihin ja tieteellisiin artikkeleihin liittyvää hallintotyötä.
Kun pääsemme vastaavaan tilanteeseen väestötietojen saatavuuden osalta (uskon muutoksen olevan käsillä ja istun luottavaisena tilastolain muutosta valmistelevassa Valtiovarainministeriön työryhmässä), puuttuvat enää innostavat analyysit. Osaajia maastamme löytyy, kunhan kiinnostus historiallisen käänteen kuvaamiseen saadaan heräteltyä.
4.8.2011 11:44