Hyvinvoivassa kaupungissa resurssit kohtaavat asukkaiden tarpeet
Kirjoittaja: Hanna Tarvainen
Artikkeli pdf-muodossa (Positio 2/2011)
Hyvinvointi on tärkeä osa kaupunkisuunnittelua ja kilpailukyvyn kehittämistä. Olennaista ei ole taajama-alueen koko vaan se, miten alueelliset resurssit ovat sopusoinnussa asukkaiden tarpeiden kanssa.
Kaupunkiympäristössä on paljon suunnittelun ja yleisen alueellisen kehityksen kautta syntyviä lainalaisuuksia, jotka vaikuttavat alueen asukkaiden elämään. Aikana, jolloin taajamien houkuttelevuudesta on tullut merkittävä aluepoliittinen tekijä, alueen asukkaat ja heidän tarpeidensa tyydytys muuttuvat tärkeiksi tavoitteiksi.
Selvitin pro gradu -tutkimuksessani neljän suomalaisen taajama-alueen osalta, miten hyvinvointiin vaikuttavat alueelliset resurssit eroavat toisistaan, ja millaisia vaikutuksia tällä on asukkaiden hyvinvointiin. Hyvinvoinnin käsitettä käytetään tässä ilmentämään ennen kaikkea yksilön ja alueen välistä suhdetta.
Asuntojen hinnat, työmatkat ja palvelut tärkeitä
Tarkasteltavat alueelliset resurssit ovat asuntojen hinnat, työssäkäyntietäisyydet ja palveluiden saavutettavuus. Nämä ovat nousseet esille asukaskyselyissä asukkaiden elinympäristössään arvostamina piirteinä.
Työn keskeisenä aineistona on hyödynnetty yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmää (YKR). Kyseessä on paikkatietopohjainen aineistokokonaisuus, joka on koottu Väestörekisterikeskuksen ja Tilastokeskuksen tietoja hyödyntäen. Aineistoa on täydennetty Tilastokeskukselta ostetulla vuoden 2006 vanhojen asunto-osakehuoneistojen hintatilastolla ja Maanmittauslaitoksen pientalokiinteistöjen kauppahintatilastolla. Lisäksi tutkimuksessa on hyödynnetty yritysrekisterin palvelupistetietoja sekä muita Tilastokeskuksen tuottamia aineistoja asumisväljyydestä ja kotitalouksien elämänvaiheista.
Kaupunkiseutujen erilaistumisen tarkasteluun voidaan eri aineistolähteitä yhdistelemällä ottaa mukaan sekä rakenteellisia että sosioekonomisia elementtejä ja tarkastella niiden yhteyttä toisiinsa. Tämä erottaa tutkimuksen perinteisen polarisaatio- ja alueellisen kehittyneisyyden tutkimuksen tulokulmista.
Paikkatietomenetelmiä hyödynnettiin eri aineistolähteiden yhdistelyyn, kyselyiden tekemiseen, etäisyys- ja overlay-analyyseihin sekä aineiston visualisointiin havainnollisiksi teemakartoiksi.
Tutkimusalue käsitti Tampereen, Salon, Turun ja Helsingin taajama-alueet. Taajamalla tarkoitetaan YKR-rajauksen mukaisesti vähintään 200 asukkaan aluetta, jossa rakennusten tiheys, kerrosala ja ryhmittyminen muodostavat ympäröivää haja-asutusta selkeästi tiheämmän ryhmittymän. Taajama-alueet eivät mukaile hallinnollisia aluerajoja, vaan tutkimusalue ulottuu useiden kuntien alueelle. Taajamajaon avulla voidaankin ajatella päästävän mahdollisimman lähelle yksilöiden todellisen elinpiirin tarkastelua aikana, jolloin asuminen, työssäkäynti ja vapaa-ajanvietto eivät rajoitu pelkästään yhden kunnan alueelle.
Kävellen teatteriin vai kouluun?
Helsingin taajama-alue erottuu sekä pientalokiinteistöjen että vanhojen asunto-osakkeiden hintojen osalta tutkimusalueista kalleimpana. Taajama-alueelta ei löydy ainoastaan absoluuttisesti kalleimmat asunnot, vaan kalliit hinnat kattavat myös alueellisesti suuren osan taajamapinta-alasta.
Tampereen ja Turun osalta asuntohintojen ja asumisväljyyden suhde on huomattavasti mosaiikkimaisempi. Sama pätee Saloon, joskin sillä erotuksella, että hinnat ovat koko taajama-alueella edulliset suhteessa koko maan keskihintoihin.
Työmatkat pitenevät kaikissa neljässä taajamassa liikuttaessa keskustasta taajaman reuna-alueille. Lyhyitä työmatkoja tehdään eniten Salon taajama-alueella, missä lähes 70 prosenttia työmatkoista on alle viisi kilometriä. Turun osalta vastaava osuus on hieman yli 50 ja Tampereen hieman alle 50 prosenttia. Helsingin taajama-alueella lyhyet työmatkat muodostavat alle kolmanneksen kaikista työmatkoista. Pitkien, 20–40 kilometriin työmatkojen osuus on suurin Helsingin seudulla.
Taajamien palvelutarjonnalle on yhteistä palveluiden keskittyminen keskustoihin ja niiden välittömään läheisyyteen, jolloin palveluetäisyydet kasvavat suuriksi erityisesti taajamien reuna-alueilla.
Helsingin taajama-alueella asutaan useimmin kävelyetäisyyden eli alle 500 metrin päässä tarkastelluista palveluista. Erityisesti kulttuuripalveluiden osalta Helsinki näyttäytyy ylivertaisena muihin taajamiin verrattuna. Kävelyetäisyys toteutuu harvimmin Salossa, mutta kun tarkastelu laajennetaan kahteen kilometriin, voittaa Salo eräiden palveluiden osalta Turun ja Tampereen. Salolaisista 99,5 prosentilla koulu on alle kahden kilometrin päässä asuinpaikasta, mikä on suurempi osuus kuin yhdessäkään muussa vertailutaajamassa. Tampereen taajama-alueella heikoin palvelutarjonta koskee terveyspalveluita ja Turussa koulu-, liikunta- ja kulttuuripalveluita.
Kohti hyvinvoivia kaupunkiseutuja
Resurssien kokonaiskuvaa tarkasteltaessa valtaosa taajama-alasta erottuu hyvien resurssien asuinalueena. Erinomaiset alueet korostuvat erityisesti Salon taajamassa, josta valtaosa täyttää korkeimman luokan kriteerit. Salossa resurssien kokonaiskuva muodostuu erinomaiseksi kaupunkikeskustassa ja muuallakin hyväksi. Suurin syy tähän ovat kansallisessakin mittakaavassa edulliset asuntojen hinnat. Pienessä taajamassa myös etäisyydet palveluihin pysyvät pääosin kohtuullisina.
Tampereella erinomaisten alueiden osuus on Salon jälkeen suurin. Nämä kaksi seutua näyttäytyvätkin tutkimustaajamista elintasoltaan homogeenisimpana.
Helsingin taajama-alueella erinomaiset alueet jäävät kaikista pienimmiksi ja pirstaleisimmiksi. Myös elintasoltaan tyydyttävien alueiden osuus pinta-alasta on Helsingissä tutkimustaajamista suurin. Helsingin seudulla selkein elintasoa laskeva tekijä on asumisen korkea hinta. Hyvän elintason alueet, jotka kattavat valtaosan Helsingin taajama-alasta, rakentuvat ennen kaikkea kattavan palveluverkoston varaan, joka tarjoaa julkisten ja kaupallisten palveluiden helpon saavutettavuuden.
Turussa vertailutaajamiin nähden edulliset asuntojen hinnat eivät riitä kompensoimaan heikkoa palveluverkostoa, minkä vuoksi elintasoltaan tyydyttävien alueiden määrä ylittää Tampereen siitäkin huolimatta, että juuri Tampereen seudulla keskimääräiset asuntojen hinnat ovat Helsingin jälkeen tutkimustaajamista korkeimmat.
Hyvinvointi muutakin kuin sosiaalisen kehityksen mittari
Edellä esitetty elintasokartta ei ole suinkaan stabiili, vaan sen maalaama kuva kytkeytyy vahvasti omaan aikaansa. Monet yhteiskunnalliset prosessit haastavat jatkuvasti alueita ja niiden rakenteiden kestävyyttä. Tämän tutkimuksen perusteella voi todeta, että erilaistumista tapahtuu myös toiminnallisten aluekokonaisuuksien – taajamakeskusten ja reuna-alueiden – kesken.
Hyvinvointia ei tulisikaan nähdä yksinomaan sosiaalisen kehityksen mittarina vaan tärkeänä osana kaupunkisuunnittelua ja kilpailukyvyn kehittämistä.
Työn keskeisiä johtopäätöksiä on, että taajama-alueen suuruus tai pienuus ei itsessään ole olennaista vaan keskeistä on, miten paikallisista lähtökohdista pystytään luomaan elinympäristö, jossa alueelliset resurssit ovat sopusoinnussa asukkaiden preferenssien ja tarpeiden kanssa. Pitkällä tähtäimellä ainoastaan näin voidaan varmistaa sosiaalisesti ja ekologisesti kestävien kaupunkiseutujen kehittyminen.
Kirjoittaja on Turun yliopiston maantieteen laitokselta valmistunut filosofian maisteri, jonka pro gradu- tutkielma "Elinympäristö hyvinvoinnin määrittäjänä - Vertaileva tutkimus hyvinvoinnin resursseista Helsingin, Turun, Tampereen ja Salon taajama-alueilla" palkittiin vuonna 2010 ProGis ry:n opinnäytetyöpalkinnolla. Kirjoittaja työskentelee ennakointiasiantuntijana Etelä-Savon ELY-keskuksessa. Lisätietoja hanna.tarvainen[at]ely-keskus.fi.
4.8.2011 11:18