Kaupallisuus on kehityksen edellytys
Kirjoittaja: Katri Isotalo, katri.isotalo[at]viestintaisotalo.fi
Artikkeli pdf-muodossa (Positio 4/2010)
Jussi Paavilainen aloitti uransa virkamiehenä Maanmittaushallituksessa ja päätyi johtajaksi Kiinaan.
”Mikään sovellus ei kehity, jos siihen vain työnnetään rahaa eikä pystytä mittamaan hyötyjä. Kaupallisuuden pelko on hidastanut paikkatietosovellustenkin kehitystä aivan turhaan.” Jussi Paavilainen on ollut harvoja kaupallisuutta puolustavia valtion virkamiehiä.
”Ensimmäinen merkittävä yhteistyöhanke, johon useampi suomalaisorganisaatio oli valmis laittamaan myös rahaa, oli vuonna 1991 valmistunut valtakunnallinen Maankäyttö- ja puustoluokitus”, hankkeen nokkamiehenä toiminut Jussi Paavilainen muistelee.
Erityisesti silloinen Posti- ja telelaitos osallistui hankkeeseen innolla, sillä matkapuhelinverkkojen rakentaminen oli vasta alkamassa. Maankäyttöluokitus toi aivan uutta tietoa myös valuma-alueista ja toimi pohjana maankäyttötilastoille. Landsat TM -satelliittikuvilta tehty koko Suomen kattava maankäyttöluokitus oli maailman ensimmäinen digitaalinen valtakunnallinen luokitus. Sen kustannuksista ei olisi mikään organisaatio pystynyt vastaamaan yksin.
Maankäyttö- ja puustoluokitus on oiva esimerkki siitä, mikä herättää innostuksen hiljattain eläkkeelle siirtyneen Paavilaisen äänessä edelleen. ”Kaukokartoituksessa oli hienointa se, että sai touhuta eri toimialojen asiantuntijoiden kanssa: vesi- ja ympäristöihmisten, geologien, metsäntutkijoiden, kartantekijöiden, puhelinverkkojen suunnittelijoiden ja monien muiden. Kaukokartoitushan ei ole mikään oma tiede vaan hyvin poikkitieteellinen työkalu.”
Kolmiomittauksesta satelliittikuviin
Kun maanmittaustieteiden opiskelija Paavilainen aloitti Maanmittaushallituksen geodeettisessa toimistossa Helsingin Sörnäisten Kurvissa vuonna 1971, elettiin kolmiomittaustornien aikaa eikä maapalloa kiertänyt vielä ensimmäistäkään kaukokartoitussatelliittia. Paavilainen mittasi kulmia enimmäkseen Rovaniemen ja Vaasan seuduilla. Satelliittipaikannuksesta tuore diplomi-insinööri kuuli ensimmäinen kerran vuonna 1983, kun kanadalainen asiantuntija piti siitä Suomessa esityksen.
Maanmittaushallituksessa ja sittemmin –laitoksessa Paavilainen toimi muun muassa Kymenlaakson kolmiomittausten kaistapäällikkönä, vastasi ilmakuvakeskuksen ortokuvatuotannosta ja johti Maanmittauslaitokseen perustettua satelliittikuvakeskusta.
”Satelliittikuvista kuulin ensimmäisen kerran Maanmittaushallituksen johdon neuvottelupäivillä vuonna 1978. Esityksen piti VTT:n Esa Franssila, ja asiantuntevasta esityksestä huolimatta yleisesti kyllä ihmeteltiin, että mitähän pelleilyä tämä on.”
Ensimmäinen kaukokartoitussatelliitti, yhdysvaltalainen Landsat 1, oli laukaistu vuonna 1972. Kuvatarjonta ja erotuskyky paranivat olennaisesti, kun Landsat 4 ja 5 saatiin avaruuteen vuosina 1982 ja 1984. Ranskalainen Spot toi alalle kilpailua pari vuotta myöhemmin.
Kolme megaa kolmella miljoonalla
VTT oli hankkinut 1980-luvun alussa ensimmäisen laitteiston digitaalisten kuvien käsittelyyn, mutta kuvien tilaamiselle ei ollut rutiineja eikä vastuutahoa. Tehtävä osoitettiin Maanmittaushallituksen ilmakuvatoimistolle, jossa oli juuri aloitettu filmipohjainen ortokuvatuotanto. Paavilainen oli ollut mukana kantamassa sveitsiläistä filmikonetta Kirkkokadun toimiston kellarin ikkunasta sisään ja perehtynyt laitteeseen ruuvin tarkkuudella. Ortoilmakuvista kehitettiin 1:5000 mittakaavainen pohjakartta, joka on edelleen käytössä ja on toiminut perustana muun muassa kiinteistötietojärjestelmän rekisterikarttasovellukselle.
Satelliittikuvien käsittelyä varten Maanmittaushallitukseen hankittiin vuonna 1984 kuvankäsittelyjärjestelmä, joka maksoi laitteineen ja ohjelmistoineen noin kolme miljoonaa markkaa. Vax-keskustietokoneessa oli hankintahetkellä muistia kolme megatavua ja levytilaa 456 megatavua. Kokonaisuuteen kuuluvaa DISMP-kuvankäsittelyohjelmistoa Paavilainen pitää kuitenkin edelleen toiminnallisuuksiltaan hämmästyttävän hyvänä. Suurin ero on tapahtunut nopeudessa.
”Kuvankäsittelyyn hankittuun Apollo-työasemaan liittyi laitoksen ensimmäinen UNIX-käyttöjärjestelmän sisältävä tietokone. Se ruksutti luotettavasti yön yli. Nythän käyttäjä häviää kahville, jos kone ei suolla tulosta sekunnissa.”
Taistelua reviireistä
Suhtautuminen satelliittikuviin vaihteli innostuksesta oman reviirin suojeluun. Maastomiehet eivät halunneet luopua päivärahoista, eikä muutos kartantuotantoprosessin muuttamiseksi olisi ollut teknisestikään helppo. Myös yksityiset yritykset halusivat hyödyntää perinteiseen teknologiaan tehdyt investointinsa.
”Kaukokartoitusaineiston erotuskyvyn parantuessa monen kartanvalmistajan odotukset olivat korkealla. Kuitenkin sellaisissa maissa kuin Suomi, jossa on kauan käytetty ilmakuvia ja joka on tarkkaan kartoitettua, ei ollut perusteltua päivittää karttoja Landsat- tai Spot-kuvilla”, Paavilainen myöntää. ”Pelkkä erotuskyky ei riitä, tarvitaan myös oikeaa ominaisuustietoa. Nykyään kaukokartoitusaineisto ei aina päädykään kartaksi vaan siitä haetaan tietoa muilla tavoin.”
Satelliittikuvien käytössä ei koettu suurta mullistavaa harppausta edes 1990-luvun lopulla laukaistujen erittäin tarkasti kuvaavien satelliittien jälkeen. Niissä kaupallisuus on viety niin pitkälle, että toisin kuin vanhemmat kaukokartoitussatelliitit Ikonos, Quickbird ja muut uudet satelliitit eivät kuvaa mitään ”automaattisesti” vaan kuvaus pitää tilata ilmakuvien tapaan. Monien mielestä tässä menetettiin satelliittikuvien etu ilmakuviin verrattuna.
”Ala on edistynyt asteittain ja näin tapahtuu jatkossakin. Uskon, että kaukokartoitusala kehittyy ja kuvien hyödyntäminen lisääntyy ja monipuolistuu taitavien käyttäjien kautta. Tiedon tarvitsijoilla on tehokkaat koneet ja ohjelmistot. He ottavat aineiston sieltä, mistä sitä parhaiten saa ja kehittävät omat sovelluksensa”, Paavilainen ennustaa.
Matkustuskiintiö täyttyi
Kaupalliseen maailmaan parikymmentä vuotta valtion virkamiehenä toiminut Jussi Paavilainen hyppäsi lopullisesti, kun Novo Group Oyj osti Maanmittauslaitoksen satelliittikuvakeskuksen vuonna 1998. Kaukokartoitusosaaminen yhtiöitettiin Novosat Oy:ksi, ja Jussi Paavilaisesta tuli sen toimitusjohtaja.
Maanmittauslaitos oli osallistunut valtioiden väliseen yhteistyöhön Kiinan kanssa. Novosatin perustamisen aikoihin Kiina-yhteistyössä aktiivisesti mukana ollutta Jussi Paavilaista pyydettiin asiantuntijaksi Novon johdon Kiinan matkalle. Siitä seurasi pian yhteisyrityksen perustaminen ensin Pekingiin, sitten Novon kokonaan omistama yhtiö Guangzhouhun. Paavilainen toimi molempien yhtiöiden hallituksessa, lopulta hallituksen puheenjohtajana. Toiminnan aloittamista Kiinassa hän pitääkin uransa mielenkiintoisimpana vaiheena. Työ on kaiken kaikkiaan ollut innostavaa, kun on saanut tehdä monenlaisia uusia asioita.
Kun Novo Group vuonna 2004 myytiin ensin ruotsalaiselle WM Datalle ja sen jälkeen englantilaiselle Logicalle, Novon Kiina-asiantuntija siirtyi itsenäiseksi konsultiksi Kiina-hankkeisiin.
”Laskin, että vietin Kiinassa yhteensä kaksi vuotta. Lentokoneessa Helsingin ja Pekingin välillä tuli istuttua 100 kertaa.”
Jo Maanmittauslaitoksen aikana Jussi Paavilainen oli reissannut Euroopassa neuvottelemassa satelliittikuvien välityssopimuksista milloin Ranskassa, milloin Italiassa tai Ruotsin Kiirunassa. Työhistorian alkuvuosiin osui myös muutaman kuukauden työskentely Sambiassa.
Eläkkeellä matkustelu ei enää maistu, vaan paras paikka on perintötila Kiteellä. Siellä Jussi Paavilainen laskee viettävänsä puolet ajastaan. Yksi maailmanympärimatka on sentään tullut eläkkeellä tehtyä. Sen tärkein pysähdyspaikka oli pojan luona San Franciscossa.
”Maanmittaus oli luonteva ala maalta kotoisin olevalle nuorelle miehelle. Armeijassa olin myös hyvä lukemaan karttaa. Sijoituin suunnistuksissa aina kunniallisesti puolivälin paikkeille vain kävelemällä rastilta rastille.”
Navigaattoria ikänsä karttoja lukenut Paavilainen ei omista ja väittää, ettei ole koskaan pahasti eksynyt.
16.12.2010 13:42