Deklinaatio: Periaatteista käytännön toimiin
Jukka Rouhe, Esri Finland Oy
Artikkeli pdf-muodossa (Positio 4/2011)
Julkishallinnon tietoaineistojen vapauttamiseksi tarvitaan konkreettisia poliittisia päätöksiä ja viranomaisille aivan uudenlaisia kannusteita, jotta tehty periaatepäätös aineistojen maksuttomuudesta toteutuu käytännössä.
Suomen edellinen hallitus teki ilahduttavan periaatepäätöksen, jonka mukaan julkishallinnon digitaalisten tietoaineistojen tulee vastaisuudessa olla pääsääntöisesti maksuttomia käyttäjille. Päätös korostaa vankoin perustein, että aineistojen vapauttamisella voidaan saavuttaa merkittäviä yhteiskunnallisia ja taloudellisia hyötyjä.
Myös pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelmassa luvataan avata julkisin varoin tuotettuja tietoja helposti uudelleenkäytettävässä muodossa kansalaisten, yritysten ja viranomaisten hyödynnettäväksi. Maininta maksuttomuudesta on tosin jäänyt hallitusohjelman muotoilusta pois, mutta se ei toivottavasti kerro mistään linjamuutoksesta.
Tietoaineistojen vapauttaminen on tärkeää koko yhteiskunnalle ja erityisen tärkeää paikkatietoalalle, koska tietojen maksullisuus ja vieläpä liiketaloudellisin perustein tapahtuva erittäin korkea hinnoittelu muodostavat alalla suurimman esteen tietojen hyödyntämiselle.
Kansainvälisten kokemusten mukaan julkistietojen maksuttomuudesta seuraava liiketoiminnan kasvu tuottaa yhteisöverojen sekä työpaikkojen lisääntymisen ja sen kerrannaisvaikutusten kautta julkishallinnolle jopa moninkertaisesti enemmän tuloja ja säästöjä kuin tietojen maksuttoman luovuttamisen vuoksi tuloja menetetään.
Myös Euroopan komissio on korostanut nimenomaan kokonaistaloudellisia etuja, joita aineistojen maksuttomuudella saavutetaan. Paikkatietojen potentiaalista on vielä valtaosa kokonaan käyttämättä, osin juuri julkisaineistojen maksullisuuden vuoksi. Jopa Nokia on valinnut uuteen nousuun tähtäävän strategiansa kulmakiveksi sijaintitietoon pohjautuvat sovellukset.
Mahdollisen taantuman uhka tekee aineistojen maksuttomuudella saavutettavista hyödyistä erityisen ajankohtaisia. Taantumaa torjutaan parhaiten ratkaisuilla, jotka lisäävät talouskasvua ja tarjoavat pohjaa myös kokonaan uudelle liiketoiminnalle.
Nyt jos koskaan on oikea aika ryhtyä nopeasti konkreettisiin toimenpiteisiin julkishallinnon tietoaineistojen vapauttamiseksi. Periaatteista on jo pitkälti saavutettu yhteisymmärrys. Nyt periaatteet on vietävä viivyttelemättä käytäntöön.
Tulostavoitteille uudet mittarit
Jotta julkisaineistojen pääasiallinen maksuttomuus todella toteutuisi, tarvitaan paitsi konkreettisia päätöksiä maan hallitukselta myös ajattelu- ja toimintatavan muutoksia viranomaisorganisaatioissa. Muutosvastarinta voi monissa virastoissa olla kovaakin.
Valtionhallinnon tulosohjauksen myötä paikkatietoa tuottavissa virastoissakin on opittu kattamaan mahdollisimman suuri osa kustannuksista tietoaineistojen myyntituloilla. Tästä virastoissa pitäisi nyt kansantaloudellisen kokonaisedun vuoksi oppia pois, eikä se ole kaikille helppoa.
Muutosvastarinnan torjumiseksi virastoille tarvitaan kokonaan uudenlaisia kannusteita ja tulostavoitteita. Niiden mittarina tulee olla myyntitulojen sijasta esimerkiksi se, kuinka laajasti muu yhteiskunta viraston tietoaineistoja käyttää ja mitä hyötyjä yhteiskunta niiden käytöstä saa.
Valtion budjetissa rahavirtoja on siirrettävä niiltä virastoilta, jotka tietoja ovat ostaneet niille virastoille, jotka tietoja ovat muille virastoille myyneet. Pelkällä budjettivirtojen siirrolla katetaan viranomaisten keskinäisen tietokaupan 11 miljoonan euron vuosittainen liikevaihto aineistojen muuttuessa maksuttomiksi.
Tietoja myyneille virastoille tarvitaan myös lisää budjettirahoitusta kattamaan yksityiseltä sektorilta aineistoista vuosittain saadut 30 miljoonan euron tulot. Valtio saa investoinnille moninkertaisen tuoton, kun tietojen maksuttomuus lisää esimerkiksi paikkatietoalan kasvua ja kilpailukykyä.
Hinnoitteluryhmä noudattakoon periaatetta
Julkistiedon uusia hinnoitteluperiaatteita valmistelee valtiovarainministeriön asettama Julkishallinnon tietovarantojen saatavuuden ja käytön edistäminen -työryhmä. Se teki 10.12.2010 antamassaan väliraportissa linjauksen, joka ei ihan yksiselitteisesti noudata hallituksen periaatepäätöstä tietojen pääsääntöisestä maksuttomuudesta.
Linjauksen mukaan julkishallinnon tietoja luovutettaisiin julkishallinnon ulkopuolelle maksutta tai veloittamalla luovutuksesta enintään PSI-direktiivin artiklan 6 mukaisesti. Tämä tuntuu mahdollistavan sen, että yksityissektorille luovutettavat tiedot eivät olisikaan pääsääntöisesti maksuttomia.
PSI-direktiivin 6 artiklan mukaan tietojen luovuttamisesta saatavat kokonaistulot eivät saa ylittää niiden keräämisestä, tuottamisesta, jäljentämisestä ja jakelusta aiheutuvia kustannuksia sekä investoinnille saatavaa kohtuullista tuottoa.
Vaikka direktiivin noudattaminen parantaisikin nykyistä tilannetta estämällä ainakin liiketaloudellisin perustein tapahtuvan hinnoittelun, se jäisi yhä kauas pääsääntöisen maksuttomuuden periaatteesta.
Suomessa pitkälti toteuttamatta jäänyt PSI-direktiivi tosiasiassa kannustaa pelkkiin irrotuskustannuksiin perustuvaa hinnoittelua. Artiklan 6 tarkoitus on vain asettaa ehdoton katto hinnoittelulle. Sopii toivoa, että hinnoittelua valmisteleva työryhmä ei aio lopullisessa ehdotuksessaan hipoa tuota kattoa vaan noudattaa hallituksen periaatepäätöstä tietojen pääsääntöisestä maksuttomuudesta.
Korkeintaan irrotuskustannuksin
Työryhmän huolta herättävä linjaus perustuu ehkä osittain väliraportin väittämään, jonka mukaan hallinnollisten menettelyjen hankaluus ja hitaus ovat suurempi este tietojen hyödyntämiselle kuin joidenkin viranomaisten tietoluovutuksista perimät maksut.
Tietoluovutusten lupamenettelyt, käyttöehdot ja byrokratia ovat kieltämättä yksi iso este julkistietojen hyödyntämiselle. Suurin este ne lienevät ainakin paikkatietoalalla vain joillekin suurimmille toimijoille. Useimmille toimijoille suurin este on nimenomaan hinta.
Paikkatietoalalla julkishallinnon tietoja tarvitaan eniten niiltä viranomaisilta, kuten Maanmittauslaitokselta, Väestörekisterikeskukselta, Tilastokeskukselta ja Liikenteen turvallisuusvirasto Trafilta, joiden tietoluovutukset ovat kalleimpia ja nykyinen hinnoittelu pääsääntöisesti liiketaloudellisin perustein tapahtuvaa.
Kyse ei todellakaan ole vain "joidenkin viranomaisten tietoluovutuksista perimistä maksuista", kuten työryhmä asian ilmaisee. Korkeita maksuja perivät käytännössä kaikki paikkatietoalalle tärkeät viranomaiset. PSI-direktiivin suosittelemilla irrotuskustannuksilla saa nykyisin vain vähän kysyttyä julkistietoa ja sitäkin vain harvoilta viranomaisilta.
Sikäli kuin aineistoista mitään maksuja jatkossa peritään, paikkatietoalan useimmat toimijat varmasti toivovat niiden perustuvan PSI-direktiivin hengen ja tavoitteiden mukaisesti vain irrotuskustannuksiin eikä suinkaan direktiivin asettamaan hinnoittelukattoon.
Kirjoittaja on Esri Finland Oy:n toimitusjohtaja. Sähköposti: jukka.rouhe[at]esri.fi
23.12.2011 10:14