Paikallistuntemusta tarvitaan
Kirjoittaja Kirsi Mäkinen, kirsi.makinen[at]maanmittauslaitos.fi
Artikkeli pdf-muodossa (Positio 4/2011)
Jotta navigaattori tuntisi kaikki Suomen tiet, tietoa on pidettävä jatkuvasti ajan tasalla.
Navigointiaineistoille tiedon laatu ja ajantasaisuus ovat tärkeä kilpailutekijä. ”Vaikka toimimme maailmanlaajuisesti, tiedon ylläpidossa paikallistuntemus on tarpeen. Se helpottaa ja nopeuttaa asioiden hoitamista. Siksi tiedonkeruusta huolehtivat paikalliset organisaatiot, joita on 53 maassa”, Mira Mäki-Mantila Navteqin Suomen toimistosta kertoo.
Aineistoja päivittää 1200 henkeä ympäri maailman eli reilu viidennes yhtiön 5700 työntekijästä. Suomen karttatoimistossa työskentelee tällä hetkellä viisi henkilöä, kaikki aineistojen ylläpidossa.
Suomessa Navteq on toiminut vuodesta 2005. Toimiston ensimmäinen tehtävä oli jatkaa Suomen tieaineiston muokkaamista navigointiin sopivaksi. Raakadata oli ostettu Maanmittauslaitoksesta. Sen jalostaminen ja täydentäminen navigointikelpoiseksi oli iso urakka, missä käytännössä ajettiin kertaalleen kaikki Suomen tiet.
Asiakkaita kuunnellen
Navteqin aineisto kattaa 87 maata. Teknisesti tietokanta on jaettu kahdeksaan osaan (esimerkiksi Itä- ja Länsi-Eurooppa ovat eri tietokannoissa), mutta tietomalli ja tiedonkeruun periaatteet ovat samat kaikkialla. Tiedon tarkkuustasossa voi kuitenkin olla alueellisia eroja, esimerkiksi siinä kuinka kattavaa aineisto on tai onko tiestö muokattu navigoitavaan muotoon.
Navigointijärjestelmiin tulee koko ajan lisää älyä ja monipuolisempia ominaisuuksia, minkä vuoksi ne vaativat yhä tarkempaa ja yksityiskohtaisempaa tietoa.
”Tehtävämme on kuunnella asiakkaiden tarpeita ja pyrkiä tuottamaan heidän toiveidensa mukaista dataa”, Mira Mäki-Mantila sanoo. Aineistoa on täydennetty muun muassa korkeustiedoilla. Niiden avulla kuljetusyhtiöt voivat laskea polttoaineen kulutuksen aiempaa tarkemmin ja valita kustannuksiltaan edullisimman reitin.
”Kun asiakkaat toimivat globaalisti, pitää tietokannan olla rakenteeltaan yhtenäinen maasta riippumatta”, Mäki-Mantila huomauttaa. Jos aineistoon halutaan lisätä paikallisesti tieto, jota tietokannassa ei vielä ole, määrittely tehdään aina globaalisti, jolloin sama tieto voidaan kerätä tarvittaessa myös jostain muusta maasta. Tietokannan kohteille on määritelty yhteensä 260 erilaista ominaisuustietoa.
Aineistoa ylläpidetään jatkuvasti. Uusi versio julkaistaan kolmen kuukauden väliajoin. ”Koska tavoitteenamme on mahdollisimman tasalaatuinen ja yhtenäinen aineisto, ylläpitoon tarvitaan aina omaa työtä. Vaikka saisimmekin tiedon valmiina, se on muokattava järjestelmäämme sopivaksi”, Mäki-Mantila tähdentää. ”Keräämme myös jatkuvasti tietoa esimerkiksi suunnitteilla olevista teistä olemalla aktiivisesti yhteydessä kuntiin ja urakoitsijoihin.”
Jokaisella maakohtaisen toimiston työntekijällä oma henkilökohtainen alueensa, jonka ylläpidosta hän vastaa. Ylläpidon tiheys vaihtelee alueittain. Tärkeimpien teiden keskeisimmät tiedot tarkistetaan aina ennen uuden päivityksen julkaisua.
Lähteet apuna tiedonkeruussa
Käytettävä tekniikka ja ohjelmistot ovat samat joka maassa, mikä tarkoittaa muun muassa sitä, että työkieli on englanti, vaikka työkavereiden kesken suomea puhutaankin. Tiedon käsittelyssä käytettävät ohjelmistot on tehty itse; ohjelmistokehitys on sijoitettu pääasiassa Yhdysvaltoihin ja Hollantiin.
Tiedonkeruussa pyritään hyödyntämään mahdollisimman paljon olemassa olevia lähteitä. Tietoa hankitaan esimerkiksi kunnista, Maanmittauslaitoksesta, Väestörekisterikeskuksesta ja Liikennevirastosta. Tien päälle lähdetään vain silloin, kun tietoa ei saada muilla keinoin kerättyä.
”Suomessa ja Pohjoismaissa suuri osa päivityksistä saadaan suoraan eri lähteistä, mikä merkitsee huomattavaa säästöä kenttätöissä. Tilanne ei ole näin hyvä läheskään kaikkialla”, Mira Mäki-Mantila toteaa. Yksi kartoitusauto riittääkin mainiosti Suomen toimiston tarpeisiin.
Kartoitusautoja on neljää eri tyyppiä, ja niissä käytetty tekniikka on kaikkialla sama. Perusversio sisältää kameran, gps-vastaanottimen ja kynäohjatun tiedonkeruusovelluksen. Seuraavassa mallissa auton katolla on yhden sijasta kuusi kameraa. Ne tallentavat ajonaikaisen katunäkymän 270 asteen kulmassa.
Suomessa käytössä olevassa mallissa on edellisten lisäksi inertiamittauslaite, mikä parantaa paikannuksen tarkkuutta hankalissa olosuhteissa ja mittaa tienpinnan korkeutta. Uusin versio on tarkoitettu 3D-tiedonkeruuseen. Siinä auton katolle on asennettu kameroiden ja gps:n kaveriksi laserkeilain. 3D-datan tuottaminen on alkanut Yhdysvalloissa, Ranskassa, Saksassa ja Englannissa.
Kartoitusauton kyytiin
Vaikka tietoa saa valmiina monista lähteistä, kenttätyötä siis tehdään edelleen. Esimerkiksi varoituskyltit - hirvivaroitukset, kärkikolmiot, mutkat - kartoitettiin oman työnä, koska navigointijärjestelmät tarvitsevat tarkempaa sijaintitietoja kuin Liikenneviraston rekistereihin tallennettu tieto.
Kartoitustyötä tehdään yleensä kaksistaan. Kuljettaja pitää huolen reitistä, kun kartoittaja merkitsee muistiin kaikki reitin varrelle osuvat kartoitettavat kohteet. Kohteen tyyppi valitaan digitointitabletin menusta kynällä osoittamalla. Lisäinfo, kuten liikennemerkin lisäkilven teksti, sanellaan nauhalle.
Nauhalle puhutaan englanniksi, jolloin tiedon jatkokäsittely voidaan tehdä tarvittaessa siirtää muualle. Rutiiniluontoiset, selkeät tehtävät voidaan hoitaa vaikkapa Intiassa ja Itä-Euroopassa, missä Navteqilla on tiedontuotantoon erikoistuneet yksiköt.
”Kaikki tarkempaa selvittelyä tai paikallistuntemusta vaativat tehtävät tehdään Suomessa. Tarkistamme myös puheopastusten sisällön. Sitä voi tehdä vain suomenkielentaitoinen”, Mira Mäki-Mantila sanoo.
Entä mitä pitää tehdä, jos mökkitie puuttuu navigaattorin kartalta? ”Saamme asiakkailta aika paljon suoraa palautetta, jossa pyydetään lisäämään kartalle puuttuva tie tai korjaamaan jokin muu virheellinen tieto”, Mira Mäki-Mantila kertoo. ”Puhelinsoiton sijaan toivomme asiakkaiden antavan palautteen verkkosivujen kautta, jolloin palaute menee suoraan ylläpitoprosessiimme.”
Vihjetietoa kerätään MapReporter-palvelun kautta, jonne voi ilmoittaa uusista tai muuttuneista kohteista. Yhteisöjä hyödynnetään toistaiseksi vain vihjetietojen keruussa, koska aineiston laadusta halutaan olla ehdottaman varmoja. Samaan aikaan kuitenkin mietitään kuumeisesti, miten yleisöä voisi hyödyntää tiedonkeruussa nykyistä enemmän laadun siitä kärsimättä.
23.12.2011 10:23